Terve planeetta, terveet ihmiset

YHDEKSÄSTOISTA TOUKOKUUTA juhlitaan maailman perhelääkäri-/yleislääkäripäivää. Vuo­den 2010 WONCAn julistuksesta (1) lähtien tämä päivä on nostanut näkyväksi yleislääkärien keskeistä roolia potilaislähtöisen ja laaja-alaisen hoidon sekä ennen kaikkea hoidon jatkuvuuden toteutumisessa. Tämä Yleislääkäri-lehden numero ilmestyy sopivasti juuri juhlapäivän kynnyksellä. Merkkipäivän teema on ”Healthy Planet, Healthy People”. Päivitettyä WONCA-puuta vahvistava planetaarinen terveys saa nyt näkyvyyttä.

Planetaarisen terveyden huomioiminen laajentaa entisestään yleislääkärin näkökulmaa aiemmin totutusta laaja-alaisesta ja kokonaisvaltaisesta toiminnasta. Teemapäivä näkyy lehden sivuilla, kun saamme lukea muun muassa luonnon vaikutuksesta terveyteen. Entä jos lääkäri ei määrääkään vaivaan hoidoksi lääkettä vaan ulkoilua? Minkä verran meidän on mahdollista hyödyntää lääkkeettömiä keinoja ja luonnon voimaa? Ulkoilmaa ei tarvitse titrailla homeopaattisiin annoksiin, ja annostelutapoja voidaan räätälöidä monin tavoin potilaslähtöisesti.

Kestävä kehitys kuuluu vahvasti planetaarisen terveyden teemaan. Liiallinen medikalisointi ei paranna ketään, päinvastoin se voi pahentaa tilannetta. Järkevällä toiminnalla, epävarmuuden tunteesta huolimatta, säästetään luontoa ja yhtä lailla säästetään muitakin rajallisia resursseja. Tarpeettoman diagnostiikan ja ylihoidon välttäminen on hyvä pitää mielessä arkityössä teemapäivän jälkeenkin. ”Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.” Laiskuuden sijaan tämä vanha sanonta saattaa heijastella potilaan aitoa kohtaamista ja ajan käyttöä diagnostiikan ja seu­rannan tukena. Kuinkakohan paljon säästöjä saataisiin luotua hyvinvointialueiden kurimuksen keskellä ihan vain karsimalla tarpeettomia toimintoja?

Toki yleislääkärin työote on edelleen myös perinteisessä mielessä kokonaisvaltainen ja poti­laslähtöinen. Terveys- ja hoitosuunnitelmat ovat olleet olemassa jo hyvän tovin, mutta edelleen niiden hyödyntäminen on monissa paikoissa vain osittaista. Tuumasta toimeen tarttuvat kollegat ovat Pirkanmaan hyvinvointialueella ottaneet asian käsittelyyn, ja siellä on kehitetty helpotusta tämän suunnitelman kirjaamiseksi. Saadaanko näiden suunnitelmien laatiminen ja kirjaaminen ujutettua kunnolla arkityöhön, aika näyttää. Hyvää yritystä ainakin on!

Moniamma­tilli­sessa työssä potilaan hoitosuunnitelman tulee olla selkeä ja helposti löydettävissä, jotta se oikeasti tukee hoitoa myös potilas-lääkärisuhteen ulkopuolella. Ylihoitamisen paine vähenee, kun mahdollisimman moni ymmärtää potilaan tilanteen samalla tavalla. Myös potilas itse. Lääkärin ei ole mielekästä hoitaa kaikkea omatoimisesti, mutta hoi­don koor­di­noin­ti on luon­taista yleis­lää­kärin työ­tä. Vas­tuis­ta ja työn­jaoista on sovittava selke­äs­ti.

Yleis­lää­ketieteen seitsemäs ydinarvo muistuttaa meidän olevan koordinoivassa roolissa sekä hoitoon osallistuvien ammattilaisten että muiden erikoisalojen, jopa tieteenalojen keskellä. Yleislääkäri ei ole vain katsomassa potilaita, tai hoitamassa yksittäisiä juttuja kerrallaan, vaan hoitamassa koko potilasta. Tässä roolissa yleislääkärin on katsottava myös potilaan hoitoa laajemmin ja pidettävä huolta siitä, että hyvään hoitoon on mahdollista keskittyä jatkossakin. Potilaan hoitoa, väestön hoitoa, systeemin hoitoa. Yksi yleispilleri ei pure kaikkeen.

Kestävän kehityksen ja yleislääketieteen ydinarvojen mukaisen työn tulee olla arkipäi­vää. Jos näin ei ole, asiaan pitää puuttua. Hyvin­vointialueiden kehittämisessä on vaikuttamisen mahdollisuuksia, ja etenkin säästöpaineiden alla on uskallettava ja jaksettava pitää ääntä. Sama pätee myös kesän jälkeen Lääkäriliiton valtuuskunnan vaaleissa: yleislääkärien läpipääsyä ja yhteistä paikkamäärää on tärkeä vahvistaa. Sen me mahdollistamme yhdessä.

Ilkka Aahos, päätoimittaja, Yleislääkäri-lehti

1 Prevention and Health Promotion in Primary Care – EUROPREV Policy Statement 2010. Wonca Europe Council in Cancun, May 2010