Päivystyssuosituksen tärpit
Lääkäriliiton päivitetty päivystyssuositus on julkaistu (1). Työryhmä työskenteli puolentoista vuoden ajan: kävimme huolella läpi vanhat liiton suositukset ja ohjeet, tutustuimme yötyön ja ylityön työterveydellisiin näkökulmiin ja kuulimme monia asiantuntijoita. Päivystysrupeaman pituuteen ja päivystyksen resursointiin teimme selkeän suosituksen.
Kiinnitimme erityistä huomiota päivystyksen rooliin terveyspalveluissa. Toimimatonta tai riittämätöntä kiireetöntä toimintaa ei tule siirtää päivystyksen tehtäväksi. Päivystys ei ole ylivuoto- tai jatkohoidon jonotuspaikka.
GPF:stä työryhmän jäseninä olivat kollegat Anna Siitonen Tampereelta ja Katriina Lähteenmäki Porista.
Työryhmä julkaisi 12 linjausta, joista seuraavassa osa.
Vaikka päivystys on ympärivuorokautista toimintaa, yöaikaan on tehtävä vain asiat, joita ei voi siirtää seuraavaan aamuun potilaan terveyden vaarantumatta. Päivystys on tarkoitettu äkillisen sairastumisen, vamman ja pitkäaikaissairauden vaikeutumisen hoitoon, tai toimintakyvyn alenemisen vaatimaan välittömään arvioon ja hoitoon, jota ei voida siirtää ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista.
Päivystystä johtaa lääkäri, ja toiminta perustuu lääketieteellisiin perusteisiin.
Päivystyksen laatua tulisi seurata yhtenevin laatumittarein.
Väestörakenteen muutos ja maantieteelliset erot, mukaan lukien väestötiheys, on huomioitava päivystystä järjestettäessä.
Ensihoitopalvelujen rooli tulee huomioida päivystystä suunniteltaessa etenkin harvaan asutuilla ja pitkien etäisyyksien alueilla.
Terveydenhuoltolain mukaan kuntien on järjestettävä arkisin ilta-ajan ja viikonlopun päiväaikainen kiireellinen vastaanottotoiminta palvelutarpeen sitä edellyttäessä. Perusterveydenhuollon kiirevastaanottotoiminta on hyvinvointialueiden toiminnan alkaessa vuoden 2023 alussa yhteensovitettava osaksi hyvinvointialueiden päivystyksen kokonaisuutta.
Geriatristen ja monisairaiden potilaiden hoito vaatii geriatrista ja yleislääketieteellistä osaamista. Näiden potilaiden hoidon tulee perustua ajantasaiseen hoitosuunnitelmaan, ei siirtoon päivystysyksikköön.
Itse suositus määrittelee päivystyksen ja ottaa kantaa resursointiin ja perehdytykseen. Suositus pohtii työterveysnäkökulmaa ja esittää sopivaa työrupeaman pituutta ja päivystysten määrää sekä miten päivystyslistat kannattaa tehdä.
Vastuukysymykset käsitellään, myös se, että päivystäminen on virkavelvollisuus. Päivystävä lääkäri on vastuussa antamastaan hoidosta ja velvollinen raportoimaan seuraavalle päivystäjälle vuoron vaihtuessa. Eri erikoisalojen väliseen konsultointiin puututaan monin kohdin, ja erityisesti otetaan kantaa ulkopuolisiin päivystäjiin ja heidän perehdyttämiseensä.
"Jos yleislääkärin päiväaikainen työ olisi riittävästi resursoitua ja päivystyksessä hoidettaisiin vain sinne oikeasti kuuluvia potilaita, ei otsikoita päivystyksen jonoista enää tarvitsisi lukea.”
Yleislääkärin, vaikkei itse päivystäisikään, on hyvä tietää ja hahmottaa, miten päivystys toimii, ja mitä siellä voidaan tehdä. Jos päiväaikainen työmme olisi riittävästi resursoitua ja päivystyksessä hoidettaisiin vain sinne oikeasti kuuluvia potilaita, ei otsikoita päivystyksen jonoista enää tarvitsisi lukea.
Valitettavasti tällä hetkellä päivystykset ruuhkautuvat ei-päivystyksellisestä työstä. Usein potilaat hakeutuvat päivystykseen edes kysymättä hoitoa terveysasemalta. Monella pienemmällä paikkakunnalla päivystyksen kysyntä ilman ”turhia potilaita” olisi niin pientä, että kuntapäättäjät eivät haluaisi ”nukkumisesta maksaa” – näin päivystys toimii siis ylivuotopaikkana ja vajeen korjaajana.
Suurilla paikkakunnilla ja lyhyiden välimatkojen päässä yhteispäivystys yhdessä riittävän päiväaikaisen resursoinnin kanssa olisi riittävä ratkaisu, varsinkin, jos geriatristen potilaiden ongelmien ilta-aikainen ammattitaitoinen konsultointi olisi hyvin organisoitua. Kauempana olevissa terveyskeskuksissa tarvitaan kiirevastaanottoa pitkien välimatkojen vuoksi.
Tarvitsemmeko seuraavaksi kiirevastaanoton suosituksen?
Jaana Puhakka