Kuka saa ja kenelle annetaan?
”KUN SITÄ TUSKIN EDES / voi aavistaa unissaan / kuka saa ja kenelle annetaan / ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan.” (1) Ihmisillä on erilaisia huolia ja murheita. Ensisijainen terveydenhuolto on olemassa kaikkia varten. Resurssit eivät kuitenkaan jakaudu eivätkä kohdennu tasapuolisesti. Joskus ehkä yleislääkärillä käy tämän kertosäkeen suuntaisia ajatuksia mielessä, vaikka Leevi and the Leavings lauloikin vuonna 1995 ilmestyneessä kappaleessaan kaikkineen vähän eri teemasta. Yksilön tuskan hetkiä joka tapauksessa.
Yleislääkäri puolustaa ensisijaisesti niitä, jotka tarvitsevat eniten apua. Portinvartijan roolissa meidän on kuitenkin ammennettava rajallisista resursseista mahdollisimman oikeudenmukaisesti, vaikka se ei aina ole tasavertaista. Kohdentaminen on monesti aika vaikeaa.
Onko pakko priorisoida? Tämä ei ole enää relevantti kysymys. On kysyttävä, miten priorisoida? Heikommassakin asemassa olevilla tulisi olla luottamus, että julkisesta terveydenhuollosta saa apua. Toisaalta lääkärin työhyvinvoinnin kannalta on ihan oleellista, että välillä on jotain vähän kevyempääkin hoidettavana. Kaikkea ”helppoa” ei voi siirtää hoitajillekaan, sillä heitä tarvitaan tekemään tärkeää hoitotyötä.
Meidät on koulutettu arvioimaan lääketieteellisen tiedon perusteella potilaan tilannetta, hänen tarvitsemaansa diagnostiikkaa ja hänelle sopivaa hoitoa. Yleislääkäri huomioi kuitenkin potilaan tilanteen kokonaisvaltaisesti, jolloin kahden eri potilaan näennäisesti sama vaiva voi johtaa erilaisiin hoitopäätöksiin. Lisäksi koko väestöä hoidettaessa tulee huomioitavaksi pelimerkkien jakautuminen, kun tavoitellaan mahdollisimman suurta terveyshyötyä suhteessa panostukseen. Aina joku pahoittaa mielensä, vaikka onkin ehtinyt maksaa veroja jo koko ikänsä.
Tällä hetkellä Suomessa palveluiden saatavuus jakautuu epätasa-arvoisesti. Ponnekkaasti puoliaan pitävillä on mahdollisuus saada muita enemmän. Onnettomuustilanteista varmasti muistamme, että äänekkäin ei aina ole se suurimmassa hädässä oleva. Todellinen vaaratilanne voi olla sillä hiljaisimmalla. Nykyisin tutuksi tullut ”jokainen torjuttu potilas on voitto” -mentaliteetti on vaarallinen.
Kaikille ei riitä kaikkea. Kymppiä ei tavoitella, mutta ”kasiplussaankin” on välillä vaikea yltää. Hyvinvointialueet kipristelevät säästöpaineissa ja koettavat keksiä luovia ratkaisuja. Samalla kuitenkin ostetaan palveluita vuokrayrityksiltä tai ohjataan maksuseteleillä potilaita yksityispuolelle arvioon.
"Maksusetelillä ei oikein voi ohjata monisairasta toisaalle, jos oletetaan, että tarvitaan laajempi arvio."
Tämä jälkimmäinen järjestelmä on monelta osin varsin epäreilu. Maksusetelillä ei oikein voi ohjata monisairasta toisaalle, jos oletetaan, että tarvitaan laajempi arvio. Lipukkeen saanut potilas saa silloin vastaanoton, johon ehkä kuuluu jo ennalta kapeaksi rajattu valikoima diagnostisia tutkimuksia. Lääkäri joutuu pärjäämään potilasta tuntematta ja ehkä lukematta aiempia sairauskertomusmerkintöjä. Ainakin hän joutuu kaivamaan niitä monen mutkan kautta nähtäväksi. Aika on rahaa, ja molempia on näillä käynneillä tarjolla rajallisesti. Jonoja saadaan hoitotakuun aikapaineen alla sentään hieman hallittua. Saranaindeksi on tunnetusti kovin kehno laadun indikaattori.
Maksuseteleihin käytettävän rahan voisi ohjata myös omien virkalääkärien jononpurkutyön käyntipalkkioihin. Jos taksat vastaisivat yksityispuolen iltavastaanoton palkkioita, voisi monikin kollega tehdä mielellään lisätyönsä tutussa paikassa, tuttujen kollegojen kanssa, oman alueen potilaita hoitaen ja ennen kaikkea hoidon jatkuvuutta vaalien. Joillakin hyvinvointialueilla on jo onneksi uskallettu tehdä tällaisia ratkaisuja.
Tässä numerossa paneudutaan priorisoinnin haasteeseen professori Kristiina Patjan ja kumppaneiden artikkelin myötä. Ajatuksia herää, ja keskustelun liekkiä on syytä pitää aktiivisesti leimuamassa. Myös yleislääketieteen ydinarvojen osalta ollaan tässä lehdessä saman teeman äärellä. Terveyspalvelujen oikeudenmukaisen jakautumisen vastuu lepää yleislääkärien harteilla. Ei kuitenkaan muserruta paineen alla, vaan ollaan kaikki aktiivisia vaikuttajia. Lääkäriliiton valtuuskunnan vaalit ovat muuten tulossa ensi vuonna.
Ilkka Aahos, päätoimittaja, Yleislääkäri-lehti
1 Sundqvist Gösta. Itkisitkö onnesta, 1995.