Ajan merkkejä
Tätä kirjoitellessani vapunpäivä on kääntymässä iltaan. Melko rauhallista on ollut. Uutistiedoissa nousi esille Esplanadin liikennetapahtuma. Sitä ei oikein voine sanoa onnettomuudeksi, koska moisesta ajamisesta ei mitenkään voinutkaan odottaa muuta lopputulosta kuin törmäystä ja todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin. Ulkomaan uutisissa on edelleen pinnalla Ukrainan tilanne. Sota siellä on jatkunut jo yli kaksi kuukautta. Siviiliväestöön kohdistuvien raakuuksien takia maasta on lähtenyt paljon pakolaisia, joista Suomeenkin on tullut jo useita tuhansia. Sodan jatkuessa varaudumme ottamaan vastaan lisääkin.
Sanotaan Ukrainasta tulijoita sitten pakolaisiksi, turvapaikanhakijoiksi tai suojelun tarpeessa oleviksi, tarvitsevat he runsaasti monenlaista apua, kun ovat sananmukaisesti joutuneet jättämään kaiken sotaa paetessaan. On ollut ihan toimiva ratkaisu helpottaa heidän maahanpääsyään. Näin perusterveydenhuollon näkökulmasta näyttää kyllä siltä, että edellinen Lähi-Idän turvapaikanhakijoitten tuleminen oli järjestelmällisemmin hoidettu. Silloin kaikki potilaat olivat käytännössä vastaanottokeskuksista. Potilaiden tullessa vastaanottokeskusten henkilökunnan varaamille vastaanottokäynneille oli heillä mukanaan esitietoja ja tietoa kysymyksenasettelusta käyntiin liittyen. Nyt ei ole, kun hajamajoituksessa tai tuttavien tahi muitten hyväntekijöiden hoivissa olevien asioista ei ole kukaan vielä ehtinyt tietoja kerätä. Myöskään maahanmuuton yhteydessä tarpeellisia terveystarkastuksia ei ole järjestelmällisesti suunniteltu. Näitä potilaita tulee satunnaisesti kiirevastaanotoille.
Vastaanoton aiheena voi olla vaikkapa ”lääkkeet lopussa”. Yleensä ne ovat loppuneet eilen. Ja jos potilas tietää, mitä häneltä puuttuu, huonolla tuurilla vastaavaa valmistetta ei ole Suomessa saatavilla. Erityislupahankintaan ei ole mahdollisuuksia, kun potilas tarvitsee lääkkeensä heti. Kielimuurikin kiusaa. Ukrainan kielen tulkkeja ei ole tarpeeksi äkkinäisesti tulleeseen tarpeeseen. Suurin osa potilaista varmaankin osaa venäjää, mutta nykytilanteessa se ei ole heille kovin mieleinen vaihtoehto.
Nykyhetken lisäksi tulevaisuuskin askarruttaa. Sovittujen hyvinvointialueitten toimintaa suunnitellaan ja rahoituksesta näyttää valmiiksi tulevan pulaa ja sen myötä erimielisyyttäkin. Jo kauan sitten on unohdettu puheet, joiden mukaan järjestelmäuudistus toisi satojen miljoonien eurojen säästöt. Nyt mietitään, miten saataisiin sovittu rahoitus riittämään. Näyttää siltä, että sitä suunniteltaessa ei ole otettu huomioon palkankorotuspaineita. Niitä on julkisuudessa tullut esille enemmän hoitajaliittojen suunnalta, mutta eipä lääkäreilläkään ole vielä uutta kunnallista virkaehtosopimusta.
"Tulevina vuosina neuvottelukierrokset eivät aikojen niukentuessa tule helpottumaan."
Jyrki Järvinen
Yleislääketieteen erikoislääkäri, Kuhmoinen
Koulutusryhmän jäsen, GPF